Kryštof Bernat seisoi pitkään kahden maailman välissä. Toisella puolella musiikki — hän kirjoitti kymmeniä kappaleita ja teki yhteistyötä kansainvälisten tuottajien kanssa. Toisella puolella kirjoittaminen — hän aloitti useita kirjoja ja oli lumoutunut dramaturgian teoriasta. Mutta ympäröivä maailma painosti häntä jatkuvasti valitsemaan: muusikko vai kirjailija. “Tunsin valtavaa, vuosi vuodelta kasvavaa painetta. Tarvitsin ratkaisun,” kertoo Kryštof. Niinpä hän alkoi kokeilla. Aluksi vain itselleen — yhdistäen musiikkinsa ja isänsä maalaukset pieniksi multimediatarinoiksi. Jotain puuttui, joten hän lisäsi tekstin. Pian hän huomasi, että kun teksti on täsmällisesti ajoitettu musiikin kanssa, se voi herättää paljon voimakkaampia tunteita. Vähitellen hän oivalsi, ettei kyse ollut vain hänen henkilökohtaisesta taiteellisesta ilmaisustaan. Kuka tahansa voi oppia tämän kerrontatavan — jos heille annetaan oikeat työkalut. Näin syntyi Wizionary.
